keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Haarniska syntyi muinaisten mestareiden innoittamana

- Lapsesta lähtien muinaiset soturit ja myyttinen keskiaika on viehättänyt minua, Olli Keinänen
selvittää kiinnostustaan haarniskoihin.
  Siksi ei ollut yllätys, mitä Olli halusi tehdä, kun opinäytetyön aika tuli. Alun perin tarkoituksena oli valmistaa haarniska päästä varpaisiin, mutta opinnäytteelle annettu aikaraja esti tämän. Kuudessa viikossa yksi mies ei tee koko haarniskaa. Lopulta Olli tyytyi tekemään ns. 2/3 haarniskan, missä jalat jäävät ilman suojaa. Tällainen haarniskamalli oli käytössä 1600-luvulla.  
Kainaloa suojaava Besagew-kiekko ohjaa peitsen sivuun.
  Ollin haarniskan tyylilliset ja tekniset esikuvat löytyvät 1300-1600-luvuilta säilyneistä historiallisista haarniskoista.
  - Erityisesti 1400- ja 1500 -lukujen haarniskointi on ollut lähellä sydäntäni. Myös goottilainen muoto ja tyyli ovat aina kiinnostaneet, Olli kertoo lähtökohdistaan.
  Vuosien keskiaika- ja haarniskaharrastus on kasvattanut melkoisen tietovaraston. Haarniskan eri osat kyrasseineen, bevoreineen ja pauldroneineen ovat Ollille toinen äidinkieli.
  Ollin haarniskan yleinen muotokieli pohjautuu arkkiherttua Sigismund von Tirolin haarniskaan.
  - On lähes maagista, kuinka sen ajan työkaluilla ja materiaaleilla on voitu valmistaa niin hyvin suojaavia ja samalla kauniita haarniskoja, Olli kertoo.
"Sudenhampaat" näkyvät rintapanssarissa.
  Koristelussa Olli käytti goottilaisia kasviaiheita. Olli piirsi koristeet sabluunaan, jonka mukaan sahasi metallin lehtisahalla. Kaikki osat on viilaamalla viimeistelty.
  Yksi tärkeä koriste-elementti on ns. "fluting" eli sudenhampaat. Ne ovat yleensä kehosta ja haarniskan aukoista poispäin suuntaavia, sulavia linjoja, jotka toimivat koristeina, vahvistavat levyä ja toimivat iskuja pois ohjaavina urina.
  - Sudenhampaiden teko oli haastavampaa kuin odotin, mutta lopputulos on hionnan jälkeen mielestäni tyydyttävä, Olli kertoo vaatimattomasti.
  Haarniskan yläosan valmistus vei reilusti yli kaksisataa tuntia. Mukana ei tietenkään ole vuosien aikana kirjojen parissa vietetty aika, kuin ei myöskään alan harrastajien piireissä tiedon vaihtoon käytetyt tunnit.
  Haarniskaa tehdessään Olli myös oppi uusia tekniikoita. Muun muassa rullaustekniikka ja terävän kupin nostatus olivat asioita, joissa Olli huomasi kehittyvänsä.
Käsivarsi taipuu nivelten ansiosta.
  Painoa valmiilla työllä on 22 kiloa, missä Olli näkee vielä kehittämistä.
  - Verrattuna suojaavuuteen, painoa on hieman liikaa, Olli kertoo ja näyttää kuinka haarniskassa voi liikkua, ja mikä tärkeintä, nousta ylös maasta.
  - Yksi haarniskan tärkeä ominaisuus on liikkuvuus. 1500-luvulla levyhaarniska toimi kuten toinen iho. Käyttäjä saattoi juosta, kiivetä tikkaita, tehdä kuperkeikkoja ja hypätä hevosen selkään, Olli kertoo.
  Jatkossa Olli aikoo valmistaa yläosaan sopivat jalkahaarniskat sekä hansikkaat.
  Tavallaan Olli näkee oman työnsä kunnianosoituksena menneille mestareille. Lopputyötään varten Olli etsi tietoa vanhoista menetelmistä ja työkaluista.
  - Hauskaa oli huomata, että haarniskasepän työ oli melko samanlaista kuin nykyäänkin, paitsi että silloin pajassa oli jokaiselle työvaiheelle oma tekijänsä. Haarniskoilla kun oli enemmän tilausta, Olli kertoo.
  Ollin tarkoituksena onkin oppia lisää ja jakaa opittua, jottei haarniskojen valmistamisen taito katoa maailmasta.
  - Haarniska päällä maailman potkutkaan eivät tunnu niin kovilta, Olli nauraa.


Teksti Mika Nykänen, kuvat Nestori Lönngrén

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti