Shakkinappulat kuin koruja

Shakkinappulat damastista ja mokumesta. Huh! Miika Ojanen tiesi opinnäytettä aloittaessaan, että työstä ei tulisi mikään läpihuutojuttu. Hän halusi kuitenkin kokeilla millaisen lopputuloksen saisi aikaan harvemmin shakkinappuloissa käytetyillä erikoistekniikoilla.
  - En ole vielä missään nähnyt vastaavalla tekniikalla valmistettua shakkikokonaisuutta. Luultavasti tämä on ainoa lajissaan, Miika kertoo.


Kuviointi tulee esille hapotuksen jälkeen

  Damasti ja mokume ovat tekniikoita, joissa eri metallilaatuja yhdistetään kerroksiksi. Kerrokset luovat kauniin kuvion valmiiseen esineeseen ja tekevät materiaalista kestävää. Sen lisäksi damasti ja mokume ovat erittäin työläitä valmistaa.
  Damastia on käytetty paljon erilaisissa miekanterissä lujuutensa vuoksi. Nimensä damasti on saanut Damaskoksesta, mistä tekniikka levisi ristiretkien aikana Eurooppaan. Mokume puolestaan on japanilainen versio damastista. Japanissa mokumea käytettiin alunperin miekkojen väistimissä, minkä jälkeen se on ollut enimmäkseen koriste- ja korumateriaali.
  Haastavinta materiaaleissa on niiden valmistus. Mokumessa uushopea- ja kuparilevyistä kasataan pakkoja, joita kuumennetaan ja puristetaan yhteen erilaisilla puristimilla. Damastissa materiaaleina on puhdas rauta ja hiiliteräs. Levyjen tulee olla ehdottoman puhtaita ja pesuun käytetäänkin esimerkiksi ultraäänipesua. Damastin valmistuksessa pakka vielä käännetään ja taotaan kasaan. Kääntäminen voidaan toistaa useampaan kertaan, jolloin kuviointi tuplaantuu joka kerta.

Virheettömän damastin valmistaminen vie aikaa.

  Nappuloiden valmistamiseksi Miika tuotti yhteensä kuusi kiloa materiaalia, mikä vei puolet koko työn vaatimasta ajasta. Lopulliset nappulat painavat puoli kiloa. Hävikki oli siis melkoista.
  - Varsinkin damastin kanssa oli ongelmana saada tarpeeksi virheetöntä ja täydellistä tulosta, Miika kertoo.
  Nappuloiden muodon Miika saavutti pääasiassa sorvaamalla.
  - Mokume osoittautui yllättävän hankalaksi sorvattavaksi. Se on aineena pehmeämpää kuin damasti. Kuparin ja alpakan kovuuserot ovat suuria ja sorvaaminen aiheuttaa kappaleeseen repivää liikettä, Miika pohtii.
  Oma projektinsa oli neljän hevosen valmistus, niitä kun ei pystynyt muotonsa vuoksi sorvaamaan. Pään raakamuotoilemiseen piti käyttää jyrsintä ja vannesahaa.
  - Työstin nappulat loppuun käsin viilaamalla. Tähän meni melko monta tuntia.

Hevoset vielä vaiheessa.

  Varsinaisen shakkilaudan Miika halusi olevan yksinkertainen.
  - Halusin pääpainon olevan nappuloissa ja laudan vain korostavan nappuloita.
  Miika erotti shakkiruudut toisistaan päästövärejä käyttäen ja lisäsi muutaman mokumekoristeen ulkoreunoihin.
  - Ne yhdistävät laudan kokonaisuudeksi nappuloiden kanssa.
  Aikaa koko työn tekemiseen meni lähemmäs kolmesataa tuntia. Tästä kun aletaan laskea hintaa niin päästään melko huikeisiin hintoihin.
  - Koristeelliset shakkikokonaisuudet maksavat maailmalla useita tuhansia euroja, mutta niissä ei ole käytetty näin vaativia tekniikoita. Levitetään sanaa ja katsotaan, jos löytyisi joku keräilijä, joka arvostaa tällaista työtä. Miika kertoo ja hymyilee.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Nestori Lönngrén ja Miika Ojanen